Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1913. — 782 s.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia, osa 129 II.
Alkulause.
Syksyllä v. 1903 sain Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta kehoituksen laatia suunnitelman uutta venäläis-suomalaista sanakirjaa varten sekä kirjoittaa näytteeksi pari painoarkkia. Seuraten kehoitusta kirjoitin näytteeksi koko б-kirjaimen ja sen pohjalla laadin lopullisen suunnitelmani. Seuraavan vuoden kevättalvesta sekä sanakirjan suunnitelman että näytteen tarkasti Seuran asettama lautakunta, johonka kuuluivat professorit J. J. Mikkola ja Y. Wichmann sekä Senaatin ylikielenkääntäjä, maisteri A. F. Ringwall. Tarkastuslautakunnan hyväksyttyä molemmat sekä suunnitelman että näytteen muutamalla vähäisellä täydennyksellä, jätti Seura allekirjoittaneelle tämän laajan sanakirjatyön suorituksen; täten minulle osoitetusta luottamuksesta pyydän tässä lausua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle hartaat kiitokseni. Vuosia on jo ennättänyt vierähtää siitä, kun aloitin tämän työni, mutta luonnollista se onkin, koska tämä suuri, aikaa ja voimia kysyvä työ on ollut suoritettava sivutyönä varsinaisen työni ohella. Vasta tänä lukuvuotena, saatuani täydellisen virkavapauden koulutyöstäni, olen saattanut käyttää koko aikani sanakirjatyöhön ja työ onkin ripeästi edistynyt, jotenka teoksen edellinen osa ilmestyy nyt painosta ja käsikirjoitus lähenee loppuaan. Työni pohjana on ollut kunnallisneuvos A. Meurmanin toimittama, v. 1895 ilmestynyt venäläis-suomalainen sanakirja ja päälähteinä seuraavat teokset: Академическій словарь русскаго языка (ѵ. 1895— niin pitkälle kuin sitä: on ilmestynyt sekä sen 2:nen painos v. 1867—68); B. Даль: Толковый сдоварь живого великорусскаго языка (3:mas painos v. 1903—1909); И. Я. Павловскій: Русско-нѣыецскій словарь (3:mas painos v. 1900); A. H. Чудиновъ: Справочный словарь орѳографическій, этимологическій и толковый русскаго литературнаго языка, ѵ. 1901; ja H. II. Макаровъ и В. В. Шеереръ: Полный русско-нѣмецкій словарь, ѵ. 1911 sekä joukko muita suurempia ja pienempiä apulähteitä, joista mainittakoon etenkin „Venäläis-suomalais-ruotsalainen rinnakkainen laki- ja virkakielen sanasto". Viimemainittu teos on tarkoin käyty läpi, sen lisäksi olen virkakielen sanaston kartuttamiseksi itsekin tehnyt jonkun verran poimintoja asetuskokoelmista. Sitä paitsi on käytettävänäni ollut yksityisten henkilöiden sanakokoelmia nim. lehtori K. Suomalaisen, lakitieteenkandidaatti A. Rimpin ja pankin-virkamies O. VVigrenin, josta avustuksesta saan lausua heille kiitokseni. Muutama sana esitystavastani: Koron siirtymisiä olen koettanut merkitä mahdollisimman tarkasti, asettaen ne muodot, joissa siirtyvä korko esiintyy heti hakusanan perään esim. нога (akk. ногу; за, на, пбдъ ногу t. ноги, но за правую ногу; рі, ноги, яогъ, вогамъ etc). Samoin säännöttömät ja vaikeimmat säännöllisetkin taivutusmuodot ovat löydettävissä hakusanan jälestä; yhdysperäisten sanojen muodot taasen ovat etsittävät vastaavien kantasanojen kohdalta. Sanojen järjestely on osoitettu tavallisesti interrogatiivipronominin taivutusmuodoilla esim. обутать (кою чему). Verbeissä ensimäisenä mainitaan toistumisjatkumis- ja sitten päät-tymismuoto; yksin olevaa toistumisjatkumismuodon verbiä ei seuraa osoitusmuodon merkki vaan kyllä muita. Suomalaisten vastinesanojen edessä sulkusissa olevat kursivoidut venäläiset sanat eivät aina ole varsinaisia vastineita vaan usein selitteitä. Suomenkielessä esiintyvien vierasperäisten sanojen oikeinkirjoituksen suhteen olen noudattanut „Tietosanakirjaa" varten laadittua ohjeluetteloa, mutta valitettavasti sain sen käsiini vasta sitten, kun tämän sanakirjan painatus jo oli pantu alulle. Lopuksi on minun mieluinen velvollisuuteni lausua hartaat ja sulimmat kiitokseni niille arv. henkilöille, jotka tavalla tai toisella ovat työtäni edistäneet, erittäinkin Senaatin ylikielenkääntäjälle, maisteri A. F. EingwalIille, joka on hyväntahtoisesti tarkastanut käsikirjoituksen eritoten tarkaten laki- ja virkakielen sanastoa. — Enkä saata olla mainitsematta varsinaista avustajatani, vaimoani, rouva Matilda Kijasta, joka tehokkaasti ja asianharrastuksella on ottanut osaa työhöni. Käsikirjoitusta tarkastaessaan hän on ehdoittanut sekä lisiä että poistoja tehden samalla suomalaisten vastineiden valinnassa useita perin arvokkaita kielellisiä huomautuksia, joita en ole voinut olla varteenottamatta; sen lisäksi on hän uupumatta auttanut minua korjausluvussa. Tästä tehokkaasta ja arvokkaasta avustuksesta mielihyvällä ja kiitollisuudella lausun hänelle julki tunnustukseni.
Helsingissä, huhtikuulla v. 1912.
Pekka Kijanen.