Mantila Harri. Suomen ja unkarin nominaalisten verbimuotojen kontrastiivista syntaksia ja semantiikkaa

Universität Jyväskylä, 1997. — 110 s. — (Hungarologische Beiträge 9).Tämän tutkimuksen juuret ovat kevätlukukaudessa 1987, jolloin toimin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vierailevana lehtorina Unkarissa Debrecenin Kossuth Lajos -yliopistossa. Käsittelimme silloin neljännen vuosikurssin fennougristiikan opiskelijoiden kanssa suomen nominaalimuotojen järjestelmää, ja sain havaita, kuinka vaikeaa sen hahmottaminen oli unkaria äidinkielenään puhuvalle opiskelijalle. Elin itse parasta aikaa aktiivista unkarin kielen omaksumisen kautta, joten ongelma oli molemminpuolinen. Näin opetuksessa ilmenneiden vaikeuksien kautta johduin laajemminkin ajattelemaan unkarin ja suomen nominaalisten verbimuotojen merkitystä ja lauseopillista käyttöä.
Ensimmäinen konkreettinen tulos tästä harrastuneisuudesta oli artikkeli Unkarin ns. I gerundin syntaksia ja semantiikkaa muodon suomenkielisten vastineiden valossa, joka ilmestyi vuonna 1989 Debrecenin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen sarjan Folia Uralica Debreceniensia 1. osassa. Sittemmin olen julkaissut aihepiiristä useita lyhyitä artikkeleita. Nyt käsillä oleva työ on yritys hahmottaa unkarin ja suomen nominaalimuotojärjestelmää kokonaisuutena. Artikkeleihin verrattuna näkökulma on tässä myös muuttunut; olen tässä syventänyt analyysia ns. tertium comparationiksen avulla, eli yritän tarkastella nominaalimuotoja universaaleista syntaktis-semanttisista kategorioista käsin ilman, että kumpikaan vertailtavista kielistä olisi lähtö- tai kohdekieli.